torstai 28. elokuuta 2008

Vuosisadan rakkaustarina osa 2



Tarina jatkuu.

Meinasin pakahtua, kun näin
Singerin joutuvan lavalle.

Pakahduin, kun näin matkalaukun.
Ihminen, joka heitti tämän lavalle,
hymyili, kun minä huokailin
"Ihana! Voinko ottaa sen?"
Hän nosti sen lavalta pois, ja minä hyökkäsin kimppuun.
(Siis laukun, en sen tyypin.)

Matkalaukku huusi minulle
haluavansa keittiöön lehtitelineeksi.
Koska käpysänky oli hiukan pahoillaan
vallan vaihtumisesta, lupasin keksiä
hälle uuden työn.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei voi olla edes totta...!?!
Voiko tosiaan joku heittää tuollaisia aarteita roskalavalle!?? Kiroilemaan pistää meikäläisen taas..
Onneksi sinä osuit paikalle!!!

Tiivi kirjoitti...

Pitäisi varmaan ruveta roskalavakuskiksi niin pääsisi pelastamaan kaikkea jännää...

Mesikko kirjoitti...

Siis miten ihmiset heittää tommosta poikke??? Kivat sulle mutta eihän tuota voi edes käsittää *pudistelee päätä*. Noitakisulle rapsuja :)

Marja kirjoitti...

Siis eihän KUKAAN voi heittää Singeriä roskalavalle!?! Oi, onneksi sinä olet olemassa, ja pelastat kaikki hylätyt ja väärinkohdellut kaunottaret!

Ouppa kirjoitti...

Roskalavakuski voisi olla kyllä unelma-ammatti, tosin sitä vekotinta pitäis osata ajaakin, mikä ehkä vähän rajottaa mun osalta siihen työhön hakeutumista. Aivan uskomatomia aarteita olet löytänyt! Hyvä että ehdit väliin, eihännoita todellakaan olis mihinkään kaatikselle voinu päästää.

Tiivi kirjoitti...

Kiitos taas käynneistänne ja kommenteistanne!

Elina kirjoitti...

Ihana Singeri <3 Minulla on lähes samanlainen löytömatkalaukku, ilman kissaa tosin ;) Omassanikin on tuollainen ruutuvuori.

Tiivi kirjoitti...

Mistäs löysit oman laukkusi? :P Onneksi on vielä joskus jossain avolavoja...

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin kampesin tänä kesänä singerin pois roskalavalta ;) Hih, minulla on myös tuollainen salkku, enkä taatusti heittäisi sitä pois!

upeat löydöt olet tehnyt!