torstai 11. kesäkuuta 2009

Se ensimmäinen



Tästä talosta alkoi autiotalotutkailu
n.kymmenen vuotta sitten.
Silloin talo oli ollut ehkä 3-5 vuotta tyhjillään,
lehtien päiväyksien perusteella.




Pystyssä on yhä,
mutta kakarat ovat käyneet
kirjoittelemassa seiniin,
kaataneet tavaroita,
sitä tavallista.

Tervetuloa sisään!



Olohuoneessa on samantyylinen sohva
kuin isänäidinäidillä oli. Pinkeä ja jousitettu.


Silloin kymmenen vuotta sitten
televisiossa oli vielä suljettavat luukut
ja se nökötti pystyssä, samassa nurkassa.

Eikä uunikaan ollut näin rapistunut.



Kierros jatkuu myöhemmin...

7 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Voi järkky, mitä tuhoa siellä onkaan tehty. Yleensä nuo "termiitit" sitten lopulta polttavat tällaiset talot.

Hirsiakka kirjoitti...

Jostain syystä olen heikkona rapistuneisiin oviin.. ihana.

Tiivi kirjoitti...

Unelma, itse asiassa pihassa on ollutkin tulipalo, todennäköisesti kuitenkin syttynyt tupakanpolttelun seurauksena.

Hirsiakka, sama täällä! Vanhat ovet (ja lukot) ovat niin paljon kauniimpia kuin mitkään uudet, että ehdottomasti kannattaisi kaikkien kynnelle kykenevien pelastaa niitä ja kunnostaa tarpeen mukaan.

Sisustuskärpänen kirjoitti...

Jotenkin niin karua ajatella, että tämäkin on ollut joskus jonkun koti. Aluksi ajattelin, että on tosi outoa olla innostunut autioista taloista, mutta sinun blogisi kautta olen päässyt vähän jyvälle asiasta! Kuvasi on aina niin jännittäviä ja "kauniita"!

Romulus kirjoitti...

Nämä kuvat ovat vaan niin mahtavia! Mäkin haluun johonkin autiotaloon tutkailemaan ja fiilistelemään :). Yksin en kyllä uskaltais.
Vähän on erityylinen soffa kuin nykysoffat. Onko tuossa ollut edes mukava röhnöttää ja katsella telkkua?

elisa kirjoitti...

jostain sen on alettava! miksi tuo televisio on pitänyt kaataa :o on muuten tosi upea sellainen.

Tiivi kirjoitti...

Sisustuskärpänen: Olen ollut aina vähän sellainen komerofriikki, että kaikki vanhat ja jännittävät paikat kiinnostavat, vintit, autiotalot...

Romulus: Sohva ei todellakaan ole mikään röhnötysmalli, mutta siksi varmaan onkin kestävä, pysyy hyvin muodossaan.

Elisa: On vähän surkeaa nähdä tuhotöiden jäljet, telkkari oli silloin 10 vuotta sitten oikein mainion näköinen.

Voi, kunpa voisin pelastaa kaikki yksinäiset talot ja tavarat :)