maanantai 10. maaliskuuta 2008

Naamareita tai naamioita


Kirjoitin, etten tykkää koristeista,
joita keräillään pölyttymään ja joilla
ei ole funktiota.

Joitain pölynkerääjiä on kuitenkin
kertynyt, ja kertyy varmaan jatkossakin.
Tosin, ei koskaan kirjahyllyyn!
Eikä posliiniesineitä.

Puisia naamareita olen ostanut
tähän mennessä Egyptistä, Thaimaasta,
Intiasta.


Tämä vaalea naamari kaksisuuntainen.
Tällä hetkellä
(tai siis viimeiset 4 vuotta)
kasvot ovat murjottavat, suupielet alaspäin.
Sitten jonain päivänä, kun tuntuu siltä,
kasvot käännetään toisin, vienoon hymyyn.
(Edessä pönöttää häijy kitaristimies,
joka toimii kynätelineenä.)



2 kommenttia:

inkivääri kirjoitti...

Puiset naamarit ovat kovin kiehtovia. Meillä kotona (siis lapsuudenkodissani) on seinillä kovasti erilaisia naamareita, isäni tykkää keräillä niitä.
Blogissani on sinulle palkinto, käyhän kurkkaamassa jahka kerkiät :)

Tiivi kirjoitti...

Kiitos Inkivääri!