Peltiraitaa

Juuri ehdin Mesikon Keräilytaivaassa mainita,
etten hirmusti perusta Aarikan tuotteista.
Liian puisia, liian palloja, liian punaisia,
liian matkamuistoisia.
(Ei kai kukaan enää käytä niitä mobileja?)

No, ison vanhan peltipurkin ostin kuitenkin,
koska hinta oli kohdallaan, samoin värit. ;)

Suurin niistä on

Kaikki blogissani vierailleet ovat varmasti
voineet päätellä, että en ole piiruakaan
romanttinen sisustaja (enkä ihminen ;))
Mutta miten voisin vastustaa äidinäidinäidin
tekemiä pitsejä? Edes sitä, jossa lukee
usko, toivo, rakkaus?

Pitsit on aikoinaan leikelty
lakanoista talteen. Äidinäidin
aikomuksena on ollut tehdä
niistä verhot, mutta nyt aikomukset
ja toteutukset on annettu minun harteilleni.
Toivon, että jonain päivänä saisin nukkua
puhtaissa, valkeissa lakanoissa.

Askossa on

1955

1958

2008

Alin kuva Vaasan Asuntomessuoppaasta,
Askon sisustama kohde.

Asko täyttää tänä syksynä 90-vuotta,
minkä kunniaksi Eero Aarnio on suunnitellut
juhlamalliston.

Mustia tulokkaita

Olen ostanut hieman täydennystä
mustien Kiltojen seurueeseen.

Kannellinen uunivuoka
(Pst. Näkyy myös tässä.)

Ja tämä ihana korvallinen kippo.

Mitään muuta en kai olisi ostanut
pienen lohkeaman kera (korvan alapuolella),
mutta tämän olen halunnut,
enkä ole aikaisemmin löytänyt.

Samaa värimaailmaa vielä
pannunalunen KG Designilta, Kehräämöltä.

On muuten sitten ainoa silikoni,
mitä tähän taloon tulee ;)

Luottoa

Ilon pipanoita antoi minulle tällaisen pipanan

Ja minulta lähtee näille tyypeille:

Keräilytaivas
Vintage-way
Sanojen kantamana
Tiukunen
Uusi tuttavuus Nazzy


Ananas ja kookos
eli ollaan blogikavereita jatkossakin, jookos :)


1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle
2. Joista neljä seuraavat blogiasi
3. Yhden täytyy olla uusi tuttavuus ja asua eri paikkakunnalla
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen

edit. 14.8.
Myös Peppi halusi muistaa,
ja antoi lisää luottoa! :)

Kiitos!

Lähiostoksilla - Glocal Shopper

Design Forum Finlandin kesänäyttelyn
teemoja ovat "eettinen ostaminen ja kuluttaminen,
lähituotanto ja kotimaiset materiaalit ja raaka-aineet."

Toivoin näkeväni jotain uutta ja oivaltavaa,
ekologisuutta ja elinkaariajattelua.
Valikoima oli kuitenkin hyvin tavanomainen otos
suomalaista nykymuotoilua, jos näin voi sanoa.

Turistille tai jollekin, joka ei ole lukenut
yhtään suomalaisia sisustuslehtiä,
näyttely on varmasti antoisa.

Tulipa kuitenkin käytyä.
Avoinna elokuun loppuun.

Käpysänky

Meille on muuttanut nukensänky.
Toimii keittiössä "luettavien lehtien" telineenä.
Sänky on peräisin äidinäidinäidiltä,
varmaankin 1910-luvulta,
kun hän oli pikkuinen tyttö.
Ilmeisesti joku tuttu valmisti tämän
hänelle työpaikallaan.
Komea ja painava rautasänky,
joka on kestänyt neljän polven nukkeleikit.

Ja huom! Se on oranssi.
Eli meillä on kuin onkin muutakin kuin mustaa ja ruskeaa!

Mummu on aarre, osa kaksi.

(Osa 1)

Antoi tämän suloisen kahvipannun.

Kuvio on ilmeisesti Primavera,
Esteri Tomulan suunnittelema.
Keltavihreänä olen joskus nähnyt.
Mutta tämä on ihana myrkynvihreä!

Fineliä valmisti Järvenpään Emali,
joka kuului Wärtsilä-konserniin, kuten Arabiakin.

Keittiössä ei ole kuin ikkunalauta,
ja se alkaa uhkaavasti täyttyä.
Mutta esille tämä tulee, vaikka se vaatisi
ruuveja ja meisseleitä :P

Kuningaskuluttajasta

Pari mielenkiintoista juttua:

Jopa joka viides Muumi-muki tulee Thaimaasta

"Iittala luottaa siihen, että brändin suomalaisuus riittää.
Laatuvaatimuksia pidetään yhtä kovina niin Suomen-
kuin Thaimaan-tuotannollekin."

Entä, jos minä en halua, että mukini
raahataan merten takaa? Eihän laatu
suinkaan ole Arabian eikä Iittalan ainoa
valttikortti tai syy, miksi suomalaiset
niitä ostavat!

Vanhoissa astioissa huikeita lyijypitoisuuksia

"Tutkimuksessa oli mukana myös kolme vanhaa Arabia-astiaa.
Arabian Kirsikka-kupin huulirajasta irtosi selvästi kadmiumia.
Sorja-astiasta lähti lyijyä kymmenesosa uusien astioiden
sallitusta lyijyn enimmäismäärästä.

Lyijyä ja kadmiumia käytetään keramiikan lasituksessa ja väreissä.
Kadmiumia voi olla erityisesti punaisissa, keltaisissa tai oransseissa väreissä."

Vanha sohva ei kuulu roskikseen

Olohuoneen olomuoto

Eilen meni koko päivä
järkyttävän (!) tiskivuoren yli kiipeämiseen,
imurointiin, lattian pesuun, pyykkirumbaan...

Olohuoneen "ruskea pääty"
parvekkeen oven vieressä näyttää nyt tältä.

Televisio on säälittävän pieni,
mutta siihen satsaaminen vain ei kuulu
mihinkään TOP-listaani...
Ja ennen niin kaunis orkidea kuikuilee
hirviönä verhon takana!
Mutta ehkä nyt pystyn sietämään nämä
epäkohdat, ainakin toistaiseksi. ;)

Arkku on äidinäidinäidinäidin tuvasta
ja kukkatolppa isänäidinäidiltä.

Pihalla olevalta jätelavalta bongasin
pari tuolia, jotka vaativat vain ruuvien
kiristämisen. Toimivat parvekkeella
sohvaa vasta päätä ja saavat olla
ympäri talvenkin.

Aiemmat roskisannit

Voi koi!

Kuvat Luontokaupasta.

Tilasin seetripuun paloja ja tiskirättejä :)
Palat tulevat huovutusvillojen
kanssa pussiin ja kaappiin+arkkuun,
sillä meillä taitaa täällä piillä koi
tai muna tai ainakaan en luota, että
ne hävisivät kaikki, kun heitin yhden
pussin pois.

Talonrakennusta Muumien tapaan

Reissusta ei tosiaan jäänyt
hirveästi kirppariaarteita käteen,
mutta eräästä divarista Kuopista
ostin Muumipeikko 3 -sarjakuva-albumin.


Tässä oivia huomioita talonrakennuksesta
ja sisustamisesta, olkaa hyvät!

Expedit

Inhoan perinteisiä kirjahyllyjä
ja television alttareita.
Meille kuitenkin kertyy kirjoja,
lehtiä ja levyjä niin paljon,
että säilytyskaluste on oltava.
Vaikkakin lastulevyinen :(

Tällä hetkellä olohuoneessa
keittiön ja eteisen oviaukkojen välissä
on Ikean Expeditiä. 4x4 ruutuinen,
jonka päällä vielä aiemmin ostettu 4x2 ruutuinen.
Kompleksi kasattiin pari päivää sitten,
joten tässä on nyt ensimmäinen tilannekuva.
Ruskeakukkaiset lehtikotelot ovat
yök. Täytyy päällystää joskus. Pääasia,
etteivät ole enää lattialla!

Olohuoneessa kirjoista on vain
"asiakirjat" eli sisustus- ja käsityö-
ja sanakirjat. Tämä ei siis ratkaise
kirjojen säilytysongelmia kuin murusen.
Myös vinyylit ovat haasteellisia
säilöä: niiden pitää mahtua, olla
pystyssä, olla väljästi ja heti käsillä.

Kuopiosta ja keitosta

Kuopion torikujalta
ostin Annun&Liinun pyykinpesuainetta,
mummulle vien käsitiskiaineen.
Itselle sain vihdoin myös
vasenkätisen lastan!
Kaunista pihlajaa.

Kesämielen keitto syntyy helposti
kesäkurpitsasta, pienestä porkkanasta ja sipulista.

Kuullotetaan hetki ennen soseutusta ja
lopuksi lisätään vähän kermaa.

Lopuksi pari keittiöön liittyvää
vanhaa mainosta.

1953

1956

Klikkaa suuremmaksi!

Päk in pisnes

Viitasaari

Kotiin on palattu.
Vain muutama vanha lehti
(vanhoja mainoksia taas luvassa)
ja eräs pienenpieni kermakannu tulivat
mukana Wanhasta Venlasta ja Seppälästä.


Mustia kannuja taitaa olla siis neljä!

Vaikka kotona on oltu vasta vuorokausi,
on pystytetty hyllyä ja järjestelty.
Mustat ja valkoiset kannut taitavat
siis päästä olohuoneen puolelle esille,
kunnes joskus löydän lautashyllyn keittiöön...