Mul' ei oo maata millä maata,
ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn.
-Asa: Vaaranmaa-
ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn.
-Asa: Vaaranmaa-
4 kommenttia:
"Maata on vain kukkaruukussa ja kynsien alla", sanoi isäni jöskus. Sitäkin hyvää kannatti mennä puolustamaan.
Ihana runo.
Asa? se poikapoppooko tälläistä laulelee, jos niin on, niin tykkään heistä entistä enenmän.
Hieno kuva tuo eka. Miten se noin hienoksi on kuivahtanut ja hiutunut?
Unelma: Käytin näitä sanoja ehkä vähän yksinkertaisempaan tai henkilökohtaisempaan tarkoitukseen, vaikka sotaan ja suomalaisuuteen viittaavatkin. Maailma muuttuu, ja menneisyyskin, kun siihen liitetään jälkikäteen kaunopuheita ja sankaruutta. Jäin miettimään tuota isäsi lausetta, enkä oikein osaa vastata siihen mitään. Ehkä näin on.
Minna: Laulu, voi kuunnella http://www.youtube.com/watch?v=6Dz2PAURfyQ
eilen tänään huomenna: Asa-poika hyvinkin. Joskus hyviä sanoja löytyy oman tutun ja perinteisen musiikkimaun ulkopuolelta.
Lyhtykoiso on viettänyt lumen alla talven, ja säästynyt kuitenkin ehjänä, riutuneena. Kaunishan tuo on. :)
Lähetä kommentti