Tanskalaisromantiikka,
uusvanhat sisustusesineet
ja rosoisuus näyttää olevan
nykyään suosittua.
Uusvanhassa tökkii koko idea.
Uusi saa näyttää uudelta,
vanha saa näyttää vanhalta.
Mutta uuden keinotekoinen vanhentaminen...
Se saattaa näyttää vanhalta,
mutta lähempi takastelu paljastaa
huijauksen, hengettömyyden.
Kuvan lähde
5 kommenttia:
Kyllä, nimenomaan hengettömiä ovat useimmiten nuo uusvanhat esineet!
Itse pyrin välttämään kaikkea uusvanhaa, mutta poikkeuksellisesti juuri seinäkelloa katselin eilen eri lähteistä =DD Vielä ei tosin mieleistä löytynyt, eli saattaa olla, että kallistun ennenpitkää kuitenkin ihan aidon ja vanhan kellon metsästykseen...
totta,että uusvanha on vähän muovista. Toisaalta aitoa talonpoikasantikkia ei tule enää lisää,se on jo kaikki olemassa. Antiikkibuumin myötä suurin osa käyttökelpoisesta tavarasta on jo kotinsa löytänyt.Meillä on myös uusvanhaa,jos ei aidosti vanhaa ole saatavilla. kompromisseja joutuu tekemään,vaikka se jonkun mielestä mautonta onkin.
Itse asiassa tuo kello oli aika huono esimerkki tähän, mutta en löytänyt mitään sopivaa, enkä jaksanut etsiä enempää :o)
Anonyymi, ei uusvanha toki ole mautonta sen enempää kuin mikään muukaan tyyli. Riippuu käyttäjästä ja silmästä. Eikä vanhan tarvitse välttämättä olla mitään talonpoikaista tai antiikkia. Esim. kellertyneen mäntyhuonekalun tuunaus vanhan näköiseksi voi olla tosi hyvä juttu. Mutta sehän ei olekaan uusvanhaa, kaupassa valmiiksi "kulutettua".
Mulla tuppaa olemaan vähän ongelma myös kaiken uuden uuden kanssa, että tuntuvat liian hengettömiltä ja mieluummin ostan, hankin ja käytän vanhaa jos vain mahdollista.
Täysin samaa mieltä, ja löysit juuri oikean sanan kuvaamaan tätä tyylilajia: hengettömyys. Toki olen nähnyt koteja joissa uusvanhaa on käytetty onnistuneesti sisustuksessa mutta itse en siitä pidä. Seinässä kököttävä Ikean uusvanha tehdaskellokin saa otsan ryppyyn joka kerta.. ..siitä pitäisi päästä eroon (mutta olkoon tuossa niin kauan kunnes löydän oikean vanhan tilalle).
Lähetä kommentti