torstai 6. toukokuuta 2010

Maata






Mul' ei oo maata millä maata,
ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn.

-Asa: Vaaranmaa-

4 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

"Maata on vain kukkaruukussa ja kynsien alla", sanoi isäni jöskus. Sitäkin hyvää kannatti mennä puolustamaan.

Minna kirjoitti...

Ihana runo.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Asa? se poikapoppooko tälläistä laulelee, jos niin on, niin tykkään heistä entistä enenmän.

Hieno kuva tuo eka. Miten se noin hienoksi on kuivahtanut ja hiutunut?

Tiivi kirjoitti...

Unelma: Käytin näitä sanoja ehkä vähän yksinkertaisempaan tai henkilökohtaisempaan tarkoitukseen, vaikka sotaan ja suomalaisuuteen viittaavatkin. Maailma muuttuu, ja menneisyyskin, kun siihen liitetään jälkikäteen kaunopuheita ja sankaruutta. Jäin miettimään tuota isäsi lausetta, enkä oikein osaa vastata siihen mitään. Ehkä näin on.

Minna: Laulu, voi kuunnella http://www.youtube.com/watch?v=6Dz2PAURfyQ

eilen tänään huomenna: Asa-poika hyvinkin. Joskus hyviä sanoja löytyy oman tutun ja perinteisen musiikkimaun ulkopuolelta.

Lyhtykoiso on viettänyt lumen alla talven, ja säästynyt kuitenkin ehjänä, riutuneena. Kaunishan tuo on. :)