Tämä korvallinen kulho
ei ollut kelvannut kenellekään.
Odotteli yksin
Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla,
hiushalkeamia ja tummentumaa pohja täynnä.
Valkoinen kun on, pääsi valkosipulien seuraan.
Ja kahden aikaisemman mustan korvallisen.
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
Aina astia kodin löytää. Minusta on niin mukavaa, ettei kaikessa vaadita täydellisyyttä, pieni rosoisuus ja elämän näkyminen on aina kaunista.
Löysinkin ihan summamutikassa blogisi, olemme aiemmin kirjoitelleet erkkerissä. :) Avasin itsekin uuden blogin, joka on vasta alkutekijöissään, mutta lisäilen pikku hiljaa sinne kuvia ja tekstiä vanhan hirsitalomme kunnostusrojektistamme ja muusta.
Terveisiä Kotisiililtä,
Kiva, kun löysit. Harmillista, että uusi erkkeri on niin kovin hiljainen...
Lähetä kommentti