perjantai 22. toukokuuta 2009

Mustista puhelimista



Pienenä tyttönä
suhtauduin isänäidinäidin
mustaan puhelimeen
uteliaasti, ihaillen.
Minun muistini mukaan
hän lupasi puhelimen minulle
sitten, kun hänestä aika jättää.

Olin mukana, kun taloa sitten
siivottiin (kärrättiin roskalavalle).
En muista, mitä puhelimelle tapahtui.

Kun puhuin tämän tarinan ääneen,
sain korvikkeen, 15 vuotta myöhemmin.

Mustan puhelimen.


5 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Kiva puhelin tuo oli, mutta hankala veivata numeroita, kun koko kone meinasi tiphtaa lattialle. Toisella kädellä oli pidettävä telefoonia paikallaan.

Tiivi kirjoitti...

Varmasti! Nostalgialla ei kai yleensä ole paljon tekemistä käytännöllisyyden kanssa! ;)

Maatiaiselämää kirjoitti...

Nuo vanhat puhelimet on ihania! Minullakin on yksi, mutta se on liian "nuori", haluaisin juuri tuollaisen astetta kolhomman mallisen version.
Meillä se puhelin oli pari vuotta sitten käytössäkin, kun vielä oli lankaliittymä. Ja tosiaan, kännykkänumeroon sillä soittaessa ei kannattanut olla kiire =))

suloensio kirjoitti...

Minulla on vielä myös lankaliittymä. Sitten joskus hankin siihen jonkin tosi antiikkisen,
koska käytännössä sitä tulee käytettyä harvoin.

Pikkis! kirjoitti...

Heippa! Meillekkin rantautui tuollainen "bakeliitti" Puhelin jonkinaika sitten. Avokin kototalon vintiltä löytyi.En tiedä mistä alunperin on. Muuten samanlainen mutta siinä lukee tuon numeronveivauskiekon keskellä: Oy puhelinteollisuus. Helsinki. :D

Hieno on, ja toimiikin kuulemma vielä..