keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Pyrex



Pyrex-tarina alkoi, kun noin kuukausi
sitten näin kirpputorilla vuoan.
Samanlainen kuin mummulla on.
Se, missä mummu tekee lihatonta makaronilaatikkoa.
Jätin vuoan kuitenkin paikoilleen,
koska se ei ole tyyliseni. Ja seuraavana päivänä
soitin äidille, että voisiko hän hakea sen,
kun on siinä lähellä töissä. Haki.


Tarina jatkui tänään,
ja taas ihan vahingossa.
Bongasin pari Pyrex-kantta
Mäkelänkadun Emmaus-kirpputorilta,
ja otin molemmat mukaan siinä toivossa,
että jompi kumpi sopisi. (No, ei sopinut, oli välikokoa.)
Jatkoin matkaa Hesyn Perintöpuotiin,
josta sain matkaani pirteän vuoan kansineen.


Ja eikä tässä vielä kaikki!

Olen jostain kumman syystä huutanut
itselleni vielä kolmannen Pyrex-vuoan,
joka on yhtä omituisen värinen kuin muutkin,
ei siis yhtään "minua".


Miten tässä näin kävi?
Onko syypää jälleen nostalgia?

4 kommenttia:

Mesikko kirjoitti...

Noiden vuokien näyttäminen pitäisi lailla kieltää - ne on niiin ihania ja mulla ei ole tilaa missä säilyttää niitä :((( Hiplasin juuri tuollaista vihannesaiheista viime viikolla kirpparilla. Se on kaunis. Mummon makaronilaatikkoa ei varmasti voi tehdä millään muulla!

Tiivi kirjoitti...

Tämä on niin merkillistä :) Kaipa me nuoremmatkin jatkamme äitiemme ja heidän äitiensä jäljissä ja haalimme kippoa kupin perään, kunnes on hommattava vitriinit ja lautashyllyt ja piirongit kaikille rohmutuille astioille!

Mesikko kirjoitti...

Tosta löytyy kyllä totuuden siemen.. ..apua!

emäntä kirjoitti...

Juu, astioita vain KERTYY, eikä sitten raski luopua mistään vanhemmasta kun kantaa uutta löytöä hyllyyn. Että vitriini hakusessa=)