Myyjänä kirppiksellä

Siitä, kun viimeksi vein kirppikselle tavaraa myyntiin,
oli luvattoman pitkä aika.
Nyt asia on korjattu, takana kaksiviikkoinen pöytä
melko pienellä kirppiksellä, jossa olen itse usein
asiakkaana vieraillut.

Pistin myyntiin sekalaista sälää,
vaatteita ja kirjoja. Hintahaarukka 0,10-4€,
poikkeuksena yhdet kerran käytetyt kengät 12€.
Paljon tavaraa menikin, myin myös
ystävän puolesta. Plussalle jäätiin hiukan
enemmän kuin pöytävuokran verran.
Eli fiftisiksti.

(Hinnoittelusta lisää täällä.)

Loput vaatteet vietiin UFFin laatikkoon,
samoin kengät.

Huomio yksi:
ihmiset tonkivat, hipelöivät ja sotkevat.
Vaikka ei olisi aikomustakaan ostaa,
kaikkea pitää päästä lääppimään.
Vaatteet heitetään pöydälle
tai laitetaan mitenkuten rekkiin
tai väärään pöytään.

Huomio kaksi:
jotain pientä tai isompaakin katoaa.
Lappu jää lattialle tai pöytään
ja tavara vaihtaa omistajaa.
(Sivuhuomio: Kaupasta varastaminen sentään
on kasvottomalta varastamista,
kirppikseltä varastaminen on
suoraakin suoremmin ihmisen kodista varastamista.
Jos ei ole varaa maksaa euroa, kannattaa jäädä
kirppiksen oven ulkopuolelle.)

Seuraavaksi voisi kokeilla
myyntikirppistä jossain parkkihallikirppiksellä.
Sillä vaatetta ja jotain tavaraa
myyntiin löytyy aina.

Oranssia ja sinistä

Vuodelta 1969 tai 1970

Mitä muuta...

?

Mitä muuta olette löytäneet
kirpparilta kuin vaatteita, astioita, koristeita?

Jotain outoa? Hassua?

Tätä mietiskelin, kun jonotin
kissan puupellettisäkin kanssa kirpparilla.
Lisäksi ostan usein pikkunöttösiä lankoja,
olenpa ostanut niittipyssynkin.
Varmaan muutakin, mutta ei nyt tule mieleen...

Kertokaapas omanne!

Väreittäin

Nykyään Finnishdesignshopissa
voi "Shop by colour" eli shopata värin perusteella.
(Taitaa kyllä näyttää vain murto-osan...)

Ihan hauskaa.
Tosin jää nyt kyllä ihan
"Surf by colour"-asteelle...

Kirpputoreista ja hinnoittelusta

Kirpputorien ensimmäinen tarkoitus
on mielestäni kierrätys.
Toisen roska on toisen aarre.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että
hinnat ovat alhaiset. Halvat. Enintään kohtuulliset.
Ärsyttää, että jotkut yrittävät hyötyä
aina ja kaikkialla, ja myyvät kirpputorilla
kauppatavaraa ja jopa kalliimmalla kuin kaupassa
vastaava uusi maksaisi.
Ja taas toisaalta, mistä tahansa vanhasta,
mitä ei kaupasta enää saa, pyydetään
yleensä liikaa.
Ylihinnoittelua olen huomannut sekä
pääkaupunkiseudulla, isoissa kaupungeissa
ja pikkupaikkakunnillakin.
Välillä huomaa, ettei kalliit hinnat ole
merkki ahneudesta tai rahastuksesta
vaan tietämättömyydestä.
Mummoilla menee markat ja eurot sekaisin.
Kulahtanut kuppi on kuitenkin vain kuppi,
vaikka millä leimoilla.
Vääntynyt peltipurkki on kuitenkin vain peltipurkki,
vaikka joihinkin yksilöihin lyödään
hintaa lisää nostalgia/retro-perustein.

Kymppi on kirppiksellä jo paljon rahaa.
(Ja niin, se on todellakin enemmän kuin 50 markkaa.)
Omia kirppariostojani ohjaa ehdottomasti hinta.
Vaikka näkisin jotain kivaa, en osta sitä,
jos hinta hirvittää tai edes epäilyttää.
Suurin osa kirppiksiltä ostamistani tavaroista
ovat 0,10-5 euron haitarissa.
Poikkeukset vahvistavat säännön,
myös tänään.

Löysin Kilta-kastikekulhon, joka maksoi 35€.
(Just nyt ei tule mieleen, olisinko ikinä ostanut kirpparilta
mitään kalliimpaa... Ja huuto.nettiä ei siis lasketa.)

Epäröin, mutta ostin kuitenkin.
On se sen arvoinen.

Näyttää kuvassa muuten kolme kertaa
pienemmältä kuin onkaan.

Hattilakattu

Miten musta tuntuu, että näin käy monesti.
Ai kui?
Että en alun perin tykkää jostakin,
ja kuitenkin sellaista ilmestyy meille.
Totun? Muutun? Vaihdun? Laajenen?

En ole tykännyt koskaan sen enempää
raita- kuin ruutukuoseistakaan.
No, en tykkää vieläkään, paitsi
kattilahatuista.

Pieni Ullakkopuoti

Munakello

Löytötorilta lähti mukaan munakello.
On hyvä olla olemassa sämpylöitä paistellessa.
Pyörittelin tätä tovin käsissäni, sillä en osannut
päättää, onko yksilö rumistuskauhistus vai
suloinen aikansa lapsi. Ilmeisesti enemmän
tuota jälkimmäistä. :)

Tampella

1953

Värilliset mainokset muistaakseni 1985,
tai 80-90-lukujen taitteesta.

Origo

Eeron Origo muutti meille
vastustamaan kanssani syksyn synkkyyttä.

Leivinjauhetta ja rusinoita

Kotiliesi 1931

Klikklik, jos ei näe lukea. ;)

Vain kuvia

Kuvioita ja kannuja

Mainokset löytyivät äiteen
nidotusta Kotilieden vuosikerrasta, 1931.

Hauskat mainokset siksikin, että äiteeltä löytyy
näiden kuvioiden kannuja,

jotka ovat hänen äitinsä äidiltä peräisin.

Varsinkin tuo Diana-teekannu on kuin juuri kaupasta ostettu,
puhdas, valkoinen, täydellinen.
Kannut taisivatkin olla enemmän kaappien ylpeys.
Muistan isomummun käyttäneen vain pienenpientä
kuparista pannua kahvinkeittämiseen puuhellalla.

Sillitöntä salaattia ja muita kuvia

Lähistöllä kun ei ole perinteistä itsepalvelukirppistä,
täytyy käydä välillä kurkkimassa
lähetyskirppiksen anti.
Mitään huippua se ei yleensä ole,
mutta lähes ilmaista kuitenkin.

Kaksi lakanaa, josta olisi tarkoitus ommella yksi iso.

Beige ja ah niin kasari jäätelöpallokauha.
Tulee varmaan käytettyä tosi paljon ;)
Ehkä joskus, jos tarjoaisi jäätelöä.
Tai olisi jäätelökone toiminnassa.
(Joo, en ostaisi uutena,
vanha toimii paitsi "jääpatruuna".)

Mesikko taas jakeli sydäntään!
Kiitos! Kivaa!!

Minä haluaisin jakaa sydäntäni
Mallalle ja Oupalle.

Lopuksi pari kuvaa äiteen rehuista ;)

Woi Wihtoria!

Jatketaan lavalöydöillä,
tämä tosin luottometallinkeräyslavalta.

Wärtsilän Wihtori hauskoine teksteineen.
Klikkaa suuremmaksi, niin näet lukea!

Pohjassa oli ruostetta (patapadalla hinkkausta)
ja pieni kuluma sisällä emalissa.
Vaikuttaakohan tuollainen käytössä vai pitääkö
jättää vain keittiön komistukseksi ja neuvoksi?

Vuosisadan rakkaustarina osa 3

Viimeinen osa ainakin tältä erää.
(Vaikka tässä ei ollutkaan kaikki...)


Lavalta löytyi ensimmäisessä osassa
vilahtaneita käsinveistettyjä puunaamoja,
jotka ovat olleet osa suurta kaappia,
jonka on tehnyt suomalainen mies Amerikassa
punapuusta. Näin kertoi miehen sisko eli
nainen, joka oli heittänyt ne lavalle.

Samojen kätten jälkeä näkyy yhdestä puusta
veistetyssä kulhossakin.

Oli siellä myös samaa tyyliä edustava kello,
jonka pohjassa oli nimi ja vuosi 1954,
joka antaa vähän osviittaa ajasta.

Sitten löytyi vielä yksinäinen pää.
Huuda hep, jos haluat itsellesi tai ystävällesi
postikulujen hinnalla tämän valkoista
ja romanttista sisustusta kaipaavan kipsi(?)pään.